Elinan terveiset Tansaniasta

Annelin pyynnöstä kirjoitan minäkin vähän tunnelmista Afrikan workshopista.

Mistä idea oikeastaan lähti liikkeelle?

Helmikuussa 2012 pidin ryijy -workshopin Japanissa, Ishinomakin tsunami-katastrofialueella. Japanin hienon kokemuksen perään päätimme järjestää avoimen ryijy -workshopin Pariisissa, Designer Days tapahtuman yhteydessä, kesäkuussa 2012. (Lämmin kiitos Pariisin järjestelyistä Elina Aallolle, Tuomas Sopaselle ja Katri Haahdille!)

Koska kenttätyö Fanny Churbergin hengessä " herättämään harrastusta suomalaiseen tyylisuuntaan ja uskomaan sen mahdollisuuksiin" sai innostuneen vastaanoton ja monta uutta kansainvälistä ryijyntekijää, innostuin puuhaamaan workshopia niinkin kauas kuin Afrikkaan.

Tansanian workshop onnistui Suomen Tansanian Suurlähetystön ja Ulkoasiainministeriön tuella.

Ensimmäinen workshop-päivä oli jännittävä. Kukaan ei tiennyt mitä tuleman pitää. Yhteistä kieltä ei ollut. Mutta oli parikymmentä uteliasta silmäparia ja samanverran taitavia käsiä. Oli myös valtavasti värikkäitä lankoja, aivan erityistä pohjakangasta, suuret tylpät neulat ja loistavasti leikkaavat oranssit sakset.

Rauhallisesti jokaiselle osallistujalle erikseen opetimme uuden tekniikan. Oli hiljaista ja keskittynyttä. Kieli keskellä suuta mietittiin miten se lanka menikään; oikealta vasemmalle, alhaalta ylös, ylhäältä alas, taas oikealta vasemmalla, ja kas - solmu. Pikkuhiljaa alkoi puheensorina, vierustoverit opastivat toisiaan, naurettiin, pohdittiin väriyhdistelmiä...

Pieniä ryijypaloja alkoi syntyä. Ja oi niitä hehkuvia värejä! Tuntui upealta nähdä miten estottomasti osallistujat yhdistelivät lankoja. Työ innosti tekijöitä, yksi idea synnytti uuden. Moni mietti jo millaisia kuvioita halusi kutoa seuraavaan pikkuryijyynsä.

Olin ajatellut, että varmasti olisi hauskaa ja inspiroivaa soveltaa uutta tekniikkaa paikallisten kierrätysmateriaalien työstöön. Tein muutaman malliesimerkin ja yritin innostaa oppilaitani. Mutta mitä vielä, he halusivat työskennellä suomalaisella villalla. Kierrätysmateriaalit ovat heille niin arkipäiväisiä, ettei sellaisten käyttäminen kiinnostanut kun oli tarjolla paljon parempaa; uutta ja ennennäkemätöntä luksusmateriaalia, villaa.

Niinpä sitten sopuisasti jatkoimme villalla.

Neljän päivän workshopissa syntyi lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Uusien taitojen oppimisen myötä osallistujien omanarvontunto kasvoi. Pienessä ajassa heistä tuli erityisosaajia. Tuntui todella hienolta nähdä miten he arvioivat toistensa töitä ja miten tarkkoja he olivat kuvioiden ja väriyhdistelmien suhteen. Ja sitä riemua, kun sanoimme, että he saavat neulat omakseen!

Olen pohtinut paljon onko näiden melko suuritöisten workshoppien järjestämisessä mitään järkeä.

Pakko myötää, että todella hyvältä tuntuu kuulla, että GOIGissa ryhdyttiin heti workshopin päätyttyä kokeilemaan ryijyn tekemistä kangaspuissa. Sain juuri heiltä kuvia sähköpostiini ja pyynnön to advice.

MABIBTIssa päätettiin järjestää ryijyworkshop kaikille keskuksen naisille. Tämän workshopin ohjaajina tulevat toimimaan ne naiset, jotka osallistuivat meidän workshoppiin. Eli ehkä tässä on jotain järkeä. Ryijyntekemisen taito leviää, siitä iloitsisi kanssamme varmaan myös Fanny...

Entä mitä worksop minulle antoi?

Muistutuksen olla avoin ja utelias, joustava omissa ajatuksissa ja ennakkoluuloton värien yhdistelemisen suhteen . Niin, ja sekin tuli taas kerran todettua, että kiire on ihan keksitty käsite.

Niin kuin sielläpäin sanotaan, "hakuna matata" (don't worry, be happy)!
 

Elina
Studio Elina Helenius

PS. Latasin paikanpäältä muutamia kännykkäkuvia, käy katsomassa!